Puputäti päivystyksessä

Moikka moi! Puputädistä ei olekaan vähään aikaan kuulunut mitään, koska jouduin tiistaina sairaalaan. Eikä välttämättä seuraavien viikkojen aikanakaan kuulu, sillä odottelen leikkauskutsua 🙂

Mitä sitten tapahtui? No, vasen käteni oli ollut reilun viikon vähän puutunut ja sain lääkäriltä lihasrelaksanttireseptin. Maanantaina huomasin, että käsi oli hieman punaisempi kuin oikea käsi. Lihasrelaksantti ei purrut. Oli myös ollut päänsärkyä. Maanantai-iltana huomasin, että kummallisen värin lisäksi rintakehään oli ilmestynyt verisuonia, mitä ei toisella puolella ollut näkyvissä.

Tiistaiaamuna varasin uuden lääkäriajan, joka antoi tenniskyynärpään hoito-ohjeet ja otatti varmuuden vuoksi verenhyytymistestin. Tulokset tulivat vähän ajan päästä ja lääkäri soitti minulle, että todennäköisesti liikunta- ja tukielinperäistä, mutta koska tulos oli hieman positiivisen puolella, minun pitäisi mennä heti Acutaan. Ei muuta kuin nokka sairaalaa kohti ja sinne sitten kirjauduin ultraa odottelemaan. Ultrassa näkyi tulppia kainalosta solisluuhun. Voi olla, että siinä oli myös käsivarressa tukosta tai ainakin sellainen ilmestyi vielä sairaalassaolon aikana.

sairaalassa

Sairaalaan piti jäädä ja pääsinkin vasta perjantai-iltana pois. Varjoainekuvauksia oli kolme, mutta hyvästä hoidosta huolimatta kaikki tulpat eivät olleet lähteneet. Verisuonikirurgi sanoi, että ei muuta kuin leikkauskutsua odottelemaan, sillä pitäisi poistaa ylimääräinen kylkiluu, jotta verisuonisto ei olisi vasemmalla puolella lytyssä.

Nyt olen vihdoin kotona, mutta vasemman käden käyttäminen on vaikeaa. Sitä piti pitää paikallaan pari päivää sairaalassa, kun olin tiukassa vuodelevossa, joten voimat ehtivät vähän lähteä. Eikä sillä kyllä saakaan mitään painavaa tai rasittavaa tehdä. Onneksi olen oikeakätinen 🙂

Huoli oli kova paitsi omasta voinnista, myös eläinperheestä. Onneksi vanhempani ja siskoni kävivät joka päivä muutaman kerran huolehtimassa lemmikkien hyvinvoinnista ja lähettivät minulle piristykseksi kuvia. Suuri kiitos heille ❤ Kiitos myös Taysin SPÄI-osaston hoitajille ja lääkäreille sekä muulle henkilökunnalle, jotka hoitivat minua!

Poppana ei ole helpoimmasta päästä vieraiden hoitaa ja Tuhtokin on niin arka, ettei kertaakaan edes näyttäytynyt sairaalassaoloni aikana. Hyvin kuitenkin kaikki oli mennyt ja pienen epäluulon jälkeen (”kuka hitto sä oot?”) eläinperhe hyväksyi minut taas takaisin kotiin 🙂

Tottakai sitä tuoksuu erilaiselta ja eläimet luottavat enemmän hajuaistiinsa kuin kuulo- ja näköaistiin. Ensin Poppis meni karkuun, mutta tuli kuitenkin sitten siliteltäväksi. Tuhton kanssa on otettu eniten takapakkia, kun kaveri viilettää vieläkin karkuun jos yritän lähestyä. Tuli kuitenkin melkein ottamaan kädestä makupalan 😀 Kyllä se siitä, pikkuhiljaa 🙂

Olen vähän päälle 30-kymppinen, jolla on terveet elämäntavat eikä kädessä ollut hirveää kipua tai turvotusta. Silti löytyi veritulppia. Kannattaa ehdottomasti aina mennä näyttämään lääkärille ja vaatia ainakin verikokeita, jos tuntuu, että joku raaja ei ole normaali.

Kaikesta huolimatta – aurinkoista vappua kaikille! 🙂

 

Mainokset